– ammattilainen ja asiakas tulevaisuuden sotessa

Hyvä niitä on hyödyntää, jos niistä on hyötyä

Kaakkois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus Socom on mukana AATOS -hankkeessa ja Socomin yhtenä toimena hankkeessa on tuoda esille asiakasnäkökulmaa teknologian käytöstä kotihoidossa. Tätä varten Socom haastatteli 19:ää kotihoidon asiakasta, 17:ää heidän omaistaan sekä verrokkeina 17:ää ikäihmistä, jotka eivät ole kotihoidon palveluiden piirissä. Haastatteluilla kartoitettiin teknologisten laitteiden ja digitaalisten palveluiden käyttöä sekä käytön osaamista. Lisäksi selvitettiin haastateltavien ajatuksia ja kokemuksia teknologian käytöstä kotihoidossa.

Haastateltujen taustatiedot

Kotihoidon asiakkaat (N=19)
Ikä: 65-74 vuotiaita 1, 75-84 vuotiaita 9, 85-94 vuotiaita 9
Sukupuoli: naisia 13, miehiä 6
Perhe-/asumistilanne: yksin asuvia 13, puolisonsa kanssa asuvia 6  

Verrokki ikäihmiset (N=17)
Ikä: 65-74 vuotiaita 4, 75-84 vuotiaita 12, 85-94 vuotiaita 1
Sukupuoli: naisia 11, miehiä 6
Perhe-/asumistilanne: yksin asuvia 7, puolisonsa kanssa asuvia 9, muun henkilön kanssa asuvia 1

Haastatteluissa tuli esille ero kotihoidossa olevien ja verrokkeina haastateltujen ikäihmisten teknologisten laitteiden ja sähköisten palveluiden käyttämisen välillä. Haastatelluista kotihoidon asiakkaista kukaan ei käyttänyt älypuhelinta tai tablettia/iPadia ja ainoastaan yksi haastatelluista käytti itsenäisesti tietokonetta. Siten he eivät käyttäneet myöskään sähköisiä palveluita tai viestintäkanavia. Vastaavasti haastatelluista verrokki ikäihmisistä 14 käytti älypuhelinta, 12 käytti tietokonetta ja 11 käytti tablettia/iPadia. He myös käyttivät palveluita sähköisesti. Heistä esimerkiksi 15 hoiti pankkiasiointinsa verkossa, 13 käytti OmaKantaa ja 10 käytti Eksoten OmaHyvis -palvelua. Heistä suurin osa käytti myös sähköpostia, WhatsAppia tai perinteisempää tekstiviestiä. Näyttikin, että verrokki ikäihmisillä teknologiset laitteet ovat osa arkea niin asioiden hoitamisessa, yhteydenpidossa kuin tiedonsaannissa. 

Haastatelluilla kotihoidon asiakkailla oli käytössään kotona asumisen tukemiseen esimerkiksi turvaranneke, sähkölukko, lääkerobotti ja/tai kotihoidon etäyhteys -palvelu. Pääsääntöisesti kotihoidon asiakkaat sekä heidän omaisensa kokivat, että käytössä oleva hyvinvointiteknologia on lisännyt kotona asumisen turvallisuutta konkreettisesti, mutta samalla myös turvallisuuden tunne on lisääntynyt. Haastatellut eivät osanneet tarkemmin nimetä millaista hyvinvointiteknologiaa kotihoidossa tulisi käyttää tai millaisia laitteita tulisi kehittää kotona asumisen tukemiseen. Kaikkien päällimmäinen kokemus laitteista oli kuitenkin myönteinen; ”hyvä niitä on hyödyntää, jos niistä on hyötyä ja ne ovat tarpeellisia”. Joitakin huolia haastateltavat toivat esille. Huolta aiheutti se, että laitteiden virran saanti pitää olla aina varmistettu tai jos laitteiden käyttäminen vaatii erityistä opettelua ja osaamista. Haastatelluista verrokki ikäihmisistä ei kenelläkään ollut kokemusta vielä hyvinvointiteknologiasta, mutta myös he suhtautuivat pääsääntöisesti myönteisesti teknologian käyttöön kotihoidossa.

Kotihoidon asiakkaista suurin osa koki, ettei opi enää käyttämään teknologisia laitteita tai sähköisiä palveluita, vaikka saisi opetusta niiden käytössä. Omaiset toivat myös esille, ettei kotihoidossa käytettävä hyvinvointiteknologia saa vaatia kotihoidon asiakkaalta osaamista tai opettelua. Verrokki ikäihmiset käyttivät arjessaan teknologiaa ja heistä enemmistö koki, että oppii käyttämään teknologiaa ja sähköisiä palveluita, kun saa hieman opastusta ja neuvontaa tai kun saa riittävästi ja säännöllisesti opastusta ja neuvontaa niiden käytössä. Kaikki haastatellut ryhmät pitivät tärkeänä sitä, että laitteiden tulee olla helppokäyttöisiä ja yksinkertaisia. Verrokkien vastauksissa nousi esille, että teknologiaan liittyvä termistö on hankalaa ja ohjeiden toivottiin olevan selkokielisiä. Lisäksi heistä suurin osa koki, että vaikka laitteita käyttää, siitä huolimatta ajoittain tarvitsee apua ja opastusta erityisesti laitteiden käyttöönotossa sekä ylläpidossa.

Haastateltavien määrät olivat sen verran pienet, ettei haastatteluiden perusteella voi tehdä kaiken kattavia yleistyksiä. Haastattelut toivat kuitenkin näkyväksi kotihoidon nykyistä asiakaskuntaa myös siltä osin, että haastatelluista kotihoidon asiakkaista 11 sairasti muistisairautta. Muistisairaus oli alentanut haastateltavan toimintakykyä sekä tuonut erilaisia kognitio ongelmia. Nämä vaikuttivat myös haastateltavan kykyyn käyttää teknologiaa tai omaksua uutta teknologiaa. Asia ei sinällään liene yllättävä. Kuten ei sekään, että lähtökohtaisesti voidaan olettaa, että pitkäaikaisella kotihoidon asiakkaalla onkin jokin toimintakykyä alentava tekijä, jonka perustella hän ylipäänsä on kotihoidon palveluiden piirissä. Kotihoidon kehittämisessä on kuitenkin oleellista tunnistaa asiakaskunta, ja että käytettävä hyvinvointiteknologia on heille sopivaa.

Haastattelut toivat myös esille sen, että pääsääntöisesti teknologian käyttämistä osana kotihoitoa pidettiin myönteisenä asiana ja nykyaikaan kuuluvana. Tätä tietoa vasten teknologialla näyttää olevan paikkansa kotihoidon kehittämisessä, eikä teknologiaa asiakkaiden puolelta vastusteta tai pelätä. Asiakkaan näkökulmasta teknologiaa siis kannattaa käyttää kotihoidossa silloin, kun siitä on hyötyä ja se on tarpeellista, eikä sen käyttö vaadi asiakkaalta erityistä opettelua ja osaamista.

Hanna Jokimies

projektikoordinaattori, AATOS -hanke
Kaakkois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus Oy Socom